Apuraha mahdollisti heittotuolin – Paraurheilu toi Elina Miettiselle ystäviä ja uuden arjen
Elina Miettinen innostui paraurheilusta sosiaalisen median kautta ja siirtyi nopeasti kilpakentille. Startti-stipendi auttoi heittotuolin hankinnassa, ja myöhemmin osa-aikaisesti Tukilinjalla työskennellessään Miettinen pääsi myös itse mahdollistamaan, että yhä useampi saisi oman starttinsa.
Elettiin helmikuuta 2023, kun jyväskyläläinen Elina Miettinen innostui paraurheilusta. Nuorempana hän oli työntänyt kuulaa ja hiihtänyt. Toimintakyvyn muutoksen jälkeen Miettinen kaipasi kuitenkin itselleen sopivaa lajia.
Lopulta lajeiksi valikoituivat keihäänheitto, kuulantyöntö ja kiekonheitto. Miettinen kertoo olleensa aina fyysisesti vahva ja siksi etenkin kuulantyöntö sopii hänelle hyvin. Kaikkia kolmea lajia hän harrastaa kuitenkin yhtä aktiivisesti.
– Kipinä näihin lajeihin syttyi, kun seurasin sosiaalisessa mediassa keihästä heittävää Jasmine Repoa. Hänen kauttaan sain tietoa Jyväskylän kenttäurheilijoista, ja otin seuraan heti yhteyttä. Kävin kokeilemassa eri lajeja ja sille tielle jäin, Miettinen naurahtaa.
Koska moni seuran jäsenistä kilpaili omassa lajissaan, alkoivat kilpakentät kiinnostaa nopeasti Miettistäkin. Hän osallistui jo samana kesänä kotikaupungissa järjestettyihin kisoihin ja on kisannut aktiivisesti siitä lähtien.
Miettinen kilpailee F57-luokassa, jossa heitetään ja työnnetään tuolista. Luokitus perustuu muun muassa vamman laatuun, ja luokittelun tavoitteena on mahdollisimman tasapuolinen kilpailu.
– Itse joudun heittämään ja työntämään tuolista, sillä molempien jalkojen pohjehermohalvauksen takia tasapainoni ei riitä seisaaltaan tapahtuvaan suoritukseen.
Heittotuoli ei ole halpa hankinta, sillä jokaisella tulisi olla omiin mittoihin sopiva tuoli. Sen pitää myös olla ohjeistuksen mukainen – fyysisten mittojen lisäksi esimerkiksi tukikeppiin liittyy omat säädöksensä.
Stipendi heittotuoliin
Kun oman heittotuolin hankinta tuli ajankohtaiseksi, Miettinen päätti hakea Tukilinjan ja Suomen Paralympiakomitean myöntämää Startti-stipendiä.
– Seuralla oli lista tahoista, joilta voi hakea apurahaa tämänkaltaiseen toimintaan. Tukilinja oli minulle jo entuudestaan tuttu, sillä olin vuosia aiemmin saanut apurahan tietokoneeseen ja pianotunteihin. Niinpä ajattelin kokeilla, saisinko Startti-stipendin.
Miettinen sai stipendin, mutta hankki rahoitusta myös muualta kattamaan loppuja kuluja. Hän kertoo lähestyneensä esimerkiksi erilaisia apuvälineyrityksiä.
– Olin aiemmin tehnyt someyhteistyötä erään firman kanssa, joten heitä oli helppo lähestyä. Laitoin kuitenkin muihinkin yrityksiin sähköpostia, jossa avasin tilannettani. Sponsoreiden saaminen etenkään tässä taloudellisessa tilanteessa ei ole helppoa, vaan se vaati vuosien pitkäjänteistä työtä. Onneksi omalla kohdallani tärppäsi lopulta.
Lisääntynyt voima auttaa arjessa
Miettinen harjoittelee kaksi kertaa viikossa ryhmässä, jossa on 5–10 osallistujaa eri ikäryhmistä. Ryhmän sosiaalinen merkitys ja valmentajien tuki ovat hänen mukaansa tärkeitä.
– Harjoitusryhmästä on tullut minulle tosi tärkeä. Sen ansiosta olen saanut uusia sosiaalisia suhteita ja löytänyt myös ystäviä.
Harrastus on kohottanut myös itseluottamusta.
– On ollut kiva yllätys, että keho kuitenkin toimii ja voin harrastaa, vaikka minulla on muun muassa eri kipusairauksia. Oli aika, jolloin en voinut edes kuvitella, että minusta tulisi paraurheilija.
Lajitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu kunto- ja painoharjoittelua. Miettinen käy myös allasterapiassa ja tekee kerran viikossa fysioterapeutin laatiman treenin.
– Voimat ovat etenkin yläkropan osalta kasvaneet näiden muutaman vuoden aikana tosi paljon. Jaksan itse nykyisin helposti nostaa rollaattorin autoon, ja fysioterapeutitkin ovat olleet tyytyväisiä kehityksestä.
Fyysisten mittojen mukaan tehtävän heittotuolin pitää olla ohjeistuksen mukainen.
Hoitovirhe vammautti
Miettinen vammautui vuonna 2017 hoitovirheen seurauksena. Hänelle tehtiin sappileikkaus ja samalla käytiin ohutsuoli läpi tuppeumaepäilyn vuoksi. Vajaa vuorokausi leikkauksen jälkeen Miettisen ollessa yhä vuodeosastolla hän kärsi kovista kivuista.
– Jouduin teho-osastolle ja minut kiidätettiin hätäleikkaukseen, jossa todettiin, että ohutsuolessani on kolme reikää. Tämän seurauksena minulle tuli vatsakalvontulehdus, verenmyrkytys ja monielinvaurio. Siitä alkoi taistelu elämästä teho-osastolla, jossa vietin lopulta 39 vuorokautta.
Täysin vahingoitta tilanteesta ei kuitenkaan selvitty. Miettisen jaloissa oli ollut niin huono verenkierto, että niihin molempiin tuli pohjehermohalvaus eli peroneuspareesi.
– En pysty liikuttamaan nilkkojani ja jaloissani on tuntopuutoksia. Joudun pitämään kävellessä jatkuvasti peroneustukia ja tarvitsen myös joko rollaattoria tai keppejä. Sähkömopo on myös kovassa käytössä, varsinkin koiraa ulkoiluttaessa.
Vaikka Miettinen meni tervein jaloin sairaalaan ja kotiutui kolmen kuukauden päästä pyörätuolissa, on hän onnellinen jäljellä olevasta toimintakyvystään.
– Vakava sairastuminen ja siitä selviäminen ovat muuttaneet suhtautumistani. Osaan arvostaa jäljellä olevaa liikuntakykyä ja mahdollisuuksia, vaikka rajoitteet aiheuttavatkin välillä ärtymystä. Mietin kotiutumisen jälkeen, että mitä haluan tehdä. Olen löytänyt paraurheilun, toiminut kokemusasiantuntijana ja yrittäjänä. Lisäksi minulla on nyt uusi työ.
Tukilinjalle töihin
Miettinen on koulutukseltaan lähihoitaja ja sosionomi (AMK). Työkyvyttömyyseläkkeellä hän on ollut vuodesta 2015 lähtien. Miettinen on kuitenkin tehnyt kevytyrittäjänä käsitöitä ja koruja, joita on myynyt erilaisissa tapahtumissa.
Alkuvuodesta 2026 Miettinen alkoi kuitenkin etsiä osa-aikaista kotoa käsin tehtävää työtä, sillä yrittäjänä tulot olivat epäsäännöllisiä ja niitä tuli ripotellen. Työt Tukilinjan televarainhankissa hän aloitti maaliskuussa.
– Puhelinmyyntityö ei aiemman kokemuksen pohjalta ollut ensimmäinen vaihtoehtoni. Tukilinjan kohdalla siihen houkutteli kuitenkin se, että koin työn merkitykselliseksi. Tiesin omasta kokemuksesta, miten hyödyllisiä lehden tilauksilla ja lahjoituksilla rahoitetut apurahat ovat.
Merkityksellisyyden lisäksi Miettinen arvostaa työssä muun muassa joustavuutta, joka mahdollistaa harrastusten lisäksi myös esimerkiksi fysioterapia-, lääkäri- ja diabeteshoitajakäynnit. Hän tekee töitä arkipäivisin yleensä aamupäivisin kolme tuntia, mutta voi tarvittaessa jakaa työajan kahteen osaan tai työskennellä iltapäivällä, jos aamulla on jokin meno.
– Työ tuo arkeen rytmiä ja auttaa jaksamaan paremmin. On hienoa, että työn ja harrastusten yhdistäminen on mahdollista työn joustavuuden ansiosta. Pohdin aluksi, että tekisin töitä viisi tuntia päivässä, mutta nykyinen kolme tuntia on osoittautunut sopivaksi. Olen nimittäin välillä tosi väsynyt, jos takana on esimerkiksi huono yö kipujen takia.
Elämä jälleen mielekästä
Miettinen kertoo pohtineensa työpaikkaa hakiessaan, miten hänen vajaakuntoisuuteensa suhtaudutaan. Tilanne työmarkkinoilla on tiukka ja Miettinenkin tietää monia terveitä, jotka ovat ilman töitä.
– Olen todella onnellinen, että Tukilinjalla rekrytoinneissa katsotaan myös asennetta ja persoonaa, ei pelkkää ansioluetteloa. Eikä pidetä negatiivisena asiana, vaikka olisi ollut pitkäänkin pois työelämästä.
”Työ tuo arkeen rytmiä ja auttaa jaksamaan paremmin.”
Miettinen kokee, että suurin osa puheluihin vastanneista suhtautuu niihin myönteisesti. He myös pitävät Tukilinjan toimintaa tärkeänä, vaikka eivät aina välttämättä tilaa lehteä tai lahjoita.
– Koen, että työssäni on myymisen lisäksi tärkeää tuoda esiin Tukilinjan toimintaa ja konkreettisia esimerkkejä siitä, mihin varoja käytetään. Tuon puheluiden aikana usein esiin omia kokemuksiani ja paraurheilutarinaani esimerkkeinä siitä, mitä myönnetyillä apurahoilla voidaan mahdollistaa. Moni on kiinnostunut kuulemaan lisää.
Tällä hetkellä Miettisen elämä on jälleen varsin tasapainoista ja mielekästä. Työhön palaaminen ja harrastukset ovat auttaneet toipumisessa, ja päivärytmin löytyminen on ollut tärkeää. Myös entinen positiivinen persoona alkaa jälleen vähitellen kuoriutua ikään kuin talvihorroksesta.
– Olihan se hoitovirheen jälkeinen aika sellainen myllytys, etten näin jälkikäteen yhtään ihmettele, että mieli oli kovilla. Työn ja harrastusten lisäksi pienten lastenlasten kanssa touhuaminen tuo hyvää fiilistä – perhe on aina ollut minulle tärkeä, Miettinen kertoo.
Tukilinja edistämässä yhdenvertaisempaa työelämää
Useimmat työikäiset vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset haluaisivat tehdä työtä ainakin osa-aikaisesti. Tukilinja myöntääkin apurahoja opintojen lisäksi esimerkiksi yrittäjyyden alkutaipaleelle ja ammattimaiseen harrastamiseen.
Tukilinja pyrkii myös omassa toiminnassaan edistämään yhdenvertaista työelämää ja huomioimaan erilaiset toimintakyvyt. Lehti työllistää toimintarajoitteisia henkilöitä puhelinmyynnin lisäksi kirjoittajina, kuvittajina ja kuvaajina. Työtä voi tehdä halutessaan etänä, ja työaikaa on mahdollista muokata oman toimintakyvyn mukaan.
Startti-stipendit
Tukilinjan ja Suomen Paralympiakomitean Startti-stipendit on tarkoitettu tavoitteellisen urheilu-uransa alussa oleville vammaisille liikkujille ja urheilijoille sekä seuroille ja yhdistyksille, jotka järjestävät paraurheilu- tai soveltavan liikunnan toimintaa tai käynnistävät sitä. Tarkoitus on madaltaa alkuvaiheen kustannuskynnystä. Stipendejä jaetaan vuosittain 30 000 eurolla.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 2/2026.
