Apuraha auttoi Pinja Eskolaa löytämään oman äänensä vaikuttajana
Freelancetoimittaja ja someaktivisti Pinja Eskola sai Tukilinjan apurahasta sysäyksen oman uran löytämiseen. Se vahvisti uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa.
Kun freelancetoimittaja ja someaktivisti Pinja Eskola sai Tukilinjan apurahan vuonna 2020, hän haki vielä suuntaa elämälleen. Tuolloin 25-vuotias käsikirjoituksen opiskelija eli kissojensa Perkeleen ja Rääpäleen kanssa omassa kodissaan Tampereella, pyöritti avustajarinkiä ja hankki toimeentulonsa täyspäiväisesti erään vammaisjärjestön varainhankkijana. Lehtijutut ja kokemuspuheenvuorot olivat tuolloin sivutuloa.
Eskola rakasti kirjoittamista ja tahtoi vaikuttaa. Yhteiskunnalliset kannanotot olivat hänelle uusi juttu, sillä hänen uransa kirjoittajana alkoi fiktiosta. Eskola halusi kuitenkin jo tuolloin vaikuttaa ja tehdä sen nimenomaan kirjoittamalla. Vammaisten nuorten ihmisten elämässä oli monia haasteita, joita ei muutettaisi, jolleivat he itse pitäisi oikeuksistaan meteliä.
– Apuraha tuli hyvään tilanteeseen, sillä ilman sitä en olisi luultavasti löytänyt omaa ääntäni, Eskola painottaa.
– Silloin mietin, mitä haluan tehdä, mistä haluan kirjoittaa ja ennen kaikkea miten haluan kirjoittaa.
Eskolan saama apuraha mahdollisti Instagrammin maksullisten ominaisuuksien kokeilun.
– Instan maksullisten markkinointityökalujen kautta sain viestini paremmin leviämään. Seuraajamäärän kasvun myötä muutin sisältöäni jäsennellymmäksi ja harkitummaksi. Sen myötä aloin tutustua Instan ominaisuuksiin, kuten liveihin, jotka sallivat vuorovaikutuksen muiden vaikuttajien kanssa.
Myös tulevaisuuden leipäpuu oli tuolloin vielä haave. Eskola oli kunnianhimoinen, mutta epävarma suunnasta.
– En ollut varma, halusinko elokuvakäsikirjoittajaksi vai toimittajaksi. Sen tiesin, että tulevan uran piti liittyä kirjoittamiseen.
Mielipiteet kiinnostavat
Kirjoittava ihminen Eskola tajusi olevansa jo 10-vuotiaana, kun hän sijoittui kolmen parhaan joukkoon koulun kirjoituskilpailussa. Eskola oli aloittanut Kynäniekan salaiset mietteet -bloginsa jo puolitoista vuotta ennen apurahan saamista. Sen jälkeen Eskola kuitenkin alkoi kokea, että sillä mitä hän tekee, on todella merkitystä.
– Halusin isommalle areenalle ja näkyvyyttä ajamilleni asioille. Haluan vaikuttaa myös päättäjiin puoluepoliittisten kenttien ulkopuolelta vähemmistöjen arkea avaavilla julkaisuillani. Koska en saa somen pyörittämisestä rahaa yksittäisiä yhteistöitä lukuun ottamatta, on kyse kohdallani ammattimaisesta harrastamisesta ja väylästä tuoda osaamistani esiin palkkatöiden toivossa.
Vaikuttamisen mahdollisuuksia on ollut viime vuosina yli odotusten, sillä Eskolaa on pyydetty esimerkiksi valitsemaan vammaiselokuvia Espoo Cinéen ja kommentoimaan Iltalehdelle Elon Muskin viestipalvelu X:ssa käyttämää retard-sanaa ja sen haitallisuutta. Tämän lisäksi esimerkiksi Eskolan nasevat kannanotot hyvinvointialueiden vammaispalveluiden tulkintaan tai vinkit vammaisten kohtaamiseen ovat keränneet runsaasti kiitosta.
Mitään näistä tuskin olisi tapahtunut ilman aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa. Somejulkisuuden takia Eskolaan ottavat yhteyttä hyvin monenlaiset ihmiset: vammaiset nuoret, vammaisten vanhemmat sekä erilaiset tiedotusvälineet ja instituutiot.
– Ihmisiltä saatu positiivinen palaute auttaa jaksamaan somessa toimimisen vaativuutta ja painetta ottaa kantaa.
Vammaiset nuoret ovat turvattomia
Eskola halusi ja haluaa edelleen kertoa muun muassa siitä, miten paljon vammaiselta vaaditaan yhteiskunnassa ja millaista kohtelua he kokevat.
– Edelleen puhutaan ohi kuin emme itse osaisi vastata asioistamme.
Vammaiset nuoret ovat Eskolan mukaan huolissaan ennen kaikkea siitä, miten selvitä taloudellisesti ja saada riittävät palvelut sekä kuinka saada työpaikka. Myös se mietityttää, miten löytää sopiva asumisratkaisu, mistä löytää kumppani, entä ystäviä. Tulevaisuudenpelko ja turvattomuus jäytävät vammaisia nuoria.
Eskola kirjoittaa pääasiassa ilmiöistä, ei niinkään itsestään.
– Välillä lisään kirjoituksiini jonkin henkilökohtaisen kokemuksen. En kuitenkaan ole iltapäivälehtikamaa eli niitä, jotka tilittävät someen omasta elämästään jokaisen sattumuksen. Suojelen myös kumppaneitani julkisuudelta eli en kerro rakkaistani tunnistettavasti kirjoituksissani.
Podcast vammaisten seksuaalisuudesta
Kun Eskola sai näkyvyyttä myös seksipositiivisesta asenteesta tunnettuna vammaisvaikuttajana, ihmiset alkoivat kääntyä hänen puoleensa haasteineen. Apurahan saamisen jälkeen Eskola kouluttautui seksuaalineuvojaksi, sillä halusi kohdata häntä seksuaaliasioissa lähestyneet ihmiset eettisesti.
Koulutuksen myötä Eskola otti uuden askeleen myös toimittajana. Raikkaassa, haasteltavia kunnioittavassa ja suorapuheisessa Rampaseksiä-podcastissa Eskola sukeltaa eri lailla vammaisten ja pitkäaikaissairaiden seksuaalisuuden saloihin näkökulmista, joista puhutaan vain harvoin. Jaksoissa puhutaan muun muassa sateenkaarevuudesta, deittailusta, ostetusta seksistä ja seksuaaliväkivallasta.
– Elettiin pitkään aikaa, jolloin vammaisuus ja seksuaalisuus eivät kuuluneet ihmisten mielikuvissa mitenkään yhteen. Nyt ongelmana on puolestaan se, että kun puhutaan vammaisuudesta ja seksistä, aletaan puhua avusteisesta seksistä. Toki sekin näkökulma on tärkeä, on myös lukematon määrä muita näkökulmia, Eskola pohtii.
Somen varjopuolet
Vaikka juuri somen kautta Eskola on löytänyt ystäviä ja vertaistukea, on somessa hänen mukaansa myös varjopuolensa. Eskola katsoo, että somen jatkuva informaatiotulva maailman epäoikeudenmukaisuuksista on omiaan lisäämään pahoinvointia.
– Omassa lapsuudessani some ei ollut niin iso juttu kuin nyt, enkä sitä edes ennen omaa aktivistiuraani käyttänyt. Koin oloni vähemmän kuormittuneeksi kuin monet nykynuoret.
Toinen ongelma somessa ovat algoritmit, jotka muuttuvat alituiseen. Esimerkiksi toisinaan pitäisi saada tykkäyksiä ja toisena hetkenä taas julkaisun näkyvyydelle merkitsee eniten se, kauanko yhden reels-videon äärellä vietetään aikaa. Näin ollen julkaisut tulisi optimaalisen algoritmipohjaisen näkyvyyden saavuttamiseksi mukauttaa kulloinkin vallitseviin käytäntöihin.
Huumorijulkaisut tai muutoin todella lyhyet reelsit, joiden pääpaino on kuvallisessa ilmauksessa, saavat eniten näkyvyyttä. Politiikasta ja etenkin seksuaalisuudesta puhumista sen sijaan rajoitetaan merkittävistä. Eskolasta onkin turhauttavaa, että aina pitäisi julkaista vain kevyttä asiaa, eikä voi puhua itselle rakkaista aiheista.
Tärkeää jaksaa vaikuttaa
Vihapuhetta Eskola ei ole joutunut juuri kokemaan, mutta häirintää kyllä. Silloinkin, kun hän puhuu asioista seksologina.
Vaikka Eskola puhuu suoraan, hän ilmaisee asian korrektisti, eikä mene koskaan henkilökohtaisuuksiin. Hän osaa ennustaa jo etukäteen tiettyjä aiheita, jotka tulevat herättämään keskustelua ja ilmoittaa lähteet tarkasti erityisesti tällaisissa tilanteissa. Näin Eskola pystyy vähentämään turhaa vääntöä aiheen tiimoilta.
Eskola uskoo, että kaikista kielteisistä uutisista ja katastrofeista huolimatta maailmassa ja elämässä sekä ihmisissä itsessään on paljon hyvää. Se vain pitäisi saada esiin ja siitä pitäisi puhua.
– Kun negatiivisia uutisia ja somea seuraa, tulee halu sulkea kaikki pois ja käpertyä itseensä. Kuitenkin juuri nyt olisi vaikutettava. Eivät edellisetkään sukupolvet niin helpolla päässeet.
Kerron Eskolalle, miten vammaisvaikuttajan ja kansainvälisestikin tunnetun legendaarisen Kalle Könkkölän nuoruudessa vammaisia ei päästetty ravintolaan. Se tulee Eskolalle shokkina.
– Mitä, eivätkö vammaiset päässeet ravintolaan!
Niinpä. Ilman oman aikansa vammaisalan vaikuttajia Adolf Ratzkaa ja Kalle Könkkölää maailma olisi paljon pahempi paikka meille kaikille. Nyt Eskola ja muut someaktivistit jatkavat heidän työtään nostamalla esiin nykypäivän epäkohtia.
Pinja Eskola
- Freelancetoimittaja, seksuaalineuvoja ja mediatutkimuksen maisteri.
- Kirjoittanut Tukilinjaan vuodesta 2018. Eskola toimii kolumnistina ja kuuluu myös lehden toimitusneuvostoon.
- Eskolan ajatuksiin voi tutustua myös Kynäniekan salaiset mietteet -blogissa ja Instagramin @kynaniekka-tilillä. Hän julkaisee myös Rampaseksiä-podcastia, josta on menossa parhaillaan jo kolmas tuotantokausi. Podcast löytyy Spotifyn lisäksi Youtubesta, jossa jaksot on tekstitetty.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2025.
