Mielenterveysapua pitäisi saada omalla kielellä – kuuroille se on lähes mahdotonta
Kun totuus- ja sovintoprosessissa kohdataan menneisyyden vääryydet, tarvitaan myös tukea niiden käsittelyyn. TukiPlats-hanke tarjoaa viittomakielistä keskusteluapua kuulemistilaisuuksissa ja niiden ympärillä. Samalla se nostaa esiin karun tosiasian: omakielisiä mielenterveyspalveluja on Suomessa kuuroille yhä liian vähän.
Oikeusministeriön rahoittamaa kaksivuotista TukiPlats-hanketta vetää psykologian tohtori Aleksi Syrjämäki, jonka veli on kuuro. Syrjämäki on viittonut koko ikänsä, samoin kuin hankkeen kaksi muutakin työntekijää, Tuula Mertanen ja Sirpa Kallio. Mertanen on syntymäkuuro ja Kalliolla on kuurot vanhemmat.
Viittomakielen ja siihen kytkeytyvän yhteisön sekä viittomakielisen kulttuurin tuntemus on TukiPlats-hankkeessa keskeistä. Asiakkaat voivat olla sekä kuuroja että viittomakielisessä kulttuurissa kasvaneita kuulevia, kuten kuurojen vanhempien kuulevia lapsia (coda, engl. children of deaf adults).
Syrjämäki arvelee, että viittomakielisen yhteisön sisällä mielenterveysasioista ei ole totuttu keskustelemaan. Niistä ei ole saatu riittävästi tietoa viittomakielellä, eivätkä kaikki kuurot ole oppineet puhumaan avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan. TukiPlats pyrkii hälventämään mielenterveyteen liittyviä ennakkoluuloja, stigmaa ja häpeää.
– Jos tuntuu pahalta, masentaa ja ahdistaa, se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa tai olisit hullu. Elämässä on joskus vaikeampia jaksoja, ja silloin on täysin ok pyytää apua.
Valtakunnan laajuinen aukko palveluissa
Totuus- ja sovintoprosessin sihteeristö pitää kuulemistilaisuuksia eri puolilla Suomea. Niihin osallistuu myös TukiPlats, valmiina tarjoamaan asiakkaille luottamuksellista keskusteluapua, jotta heidän olisi helpompi käsitellä kuulemisesta mahdollisesti nousevia traumaattisia muistoja ja kokemuksia.
– Sihteeristö dokumentoi asiakkaiden kertomukset osana totuus- ja sovintoprosessia, mutta me emme tallenna asiakkaan kohtaamisesta mitään, emme edes henkilötietoja. Teemme vain asiakaspalautekyselyn, jossa selvitetään, onko asiakas saanut riittävästi tukea, Syrjämäki toteaa.
Koska kaikki työntekijät ovat viittomakielisiä, asiakaskohtaamisessa ei tarvita tulkkausta. Hankkeella on myös viittomakielinen puhelinpäivystys. Tarvittaessa asiakkaalle voidaan varata pidempi keskusteluaika. Keinovalikoimaan tulevat myöhemmin myös vertaisryhmäkeskustelut.
– Jos asiakas tarvitsee terveydenhuollon palveluita mielenterveyden tueksi, me autamme etsimään oikeat palvelut, Syrjämäki kertoo.
TukiPlats paikkaa akuuttia tuen tarvetta, ja samalla se paljastaa valtakunnan laajuisen aukon viittomakielisissä mielenterveyspalveluissa. Julkisessa terveydenhuollossa on vaikeaa, ellei mahdotonta, saada palvelua suoraan viittomakielellä. Kuuroa asiakasta ei välttämättä osata kohdata oikein, eikä hänen kielellisiä ja kulttuurisia piirteitään ymmärretä.
TukiPlats-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kursi kertoo tapauksesta, jossa työterveyspsykologilla käynyt kuuro asiakas joutui käyttämään kaksi ensimmäistä käyntikertaansa siihen, että perehdytti psykologin kuurojen kulttuuriin. Vasta sitten päästiin paneutumaan asiakkaan tilanteeseen. Hoitohenkilökunnan kouluttamisen ei pitäisi olla asiakkaan vastuulla, eikä kaikilla asiakkailla ole siihen resurssejakaan.
– TukiPlats ei voi suoraan vaikuttaa omakielisten palveluiden saantiin, mutta koulutamme terveydenhuollon työntekijöitä viittomakielisen asiakkaan kohtaamiseen. Meillä oli viime viikollakin etäkoulutus, jota seurasi 160 henkilöä, Aleksi Syrjämäki kertoo.
Kukaan ei ymmärrä kuuroa kuten toinen kuuro
Hankkeella on ohjausryhmä, johon on kutsuttu edustajia Kuurojen Liitosta, Suomen Kuurosokeat ry:stä, Kuurojen Palvelusäätiöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä ja oikeusministeriöstä. Puheenjohtaja Maria Kursin henkilökohtaisena varajäsenenä on kuuro psykologian opiskelija Julia Kaasinen. Hän valmistuu tiettävästi Suomen ensimmäiseksi kuuroksi psykologiksi. Sellaiselle on kipeä tarve: kukaan ei ymmärrä kuuroa niin kuin toinen kuuro. Millaisena Kaasinen näkee viittomakielisten mielenterveyspalveluiden tilanteen Suomessa tällä hetkellä?
– Jos muutamia viittomakielisiä psykoterapeutteja ei lasketa, kuuroille ei ole käytännössä saavutettavia, omakielisiä mielenterveyspalveluita. He käyttävät samoja palveluita kuin muutkin ihmiset, mutta tulkin kanssa.
Tulkkauspalvelu on lakisääteinen oikeus, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen: mikään virallinen taho ei tällä hetkellä valvo viittomakielentulkin tosiasiallista osaamista. Jos tulkki ymmärtää asiakkaan viittomista väärin tai tulkkaa ammattilaista epäselvästi, voi pahimmillaan tapahtua hoitovirhe. Toinen haaste on palveluiden labyrintti, jossa navigoiminen on haastavaa kenelle tahansa. Kaasisen mukaan ihmiselle itselleen jää iso vastuu siinä, hakeutuuko hoitoon tai osaako hakeutua.
Tukea tarvitaan jatkossakin
Vielä pari vuotta sitten HUS:ssa toimi kulttuuripsykiatrian poliklinikka, joka palveli koko maan kuurojen lisäksi myös maahanmuuttajia ja pakolaisia. Sen toiminta päättyi keväällä 2024. Ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kursi pitää tärkeänä, että Suomeen saataisiin valtakunnallisesti palveleva viittomakielisen mielenterveystyön osaamiskeskus.
– Siellä saisi palvelua omalla kielellä ilman tulkkausta, ja työntekijät olisivat sisäistäneet kuurojen kulttuuriin kuuluvat piirteet.
Myös Aleksi Syrjämäki toivoo, että kun totuus- ja sovintoprosessi etenee sovintovaiheeseen, alettaisiin selvittää viittomakielisten mielenterveyspalveluiden pysyviä rakenteita. TukiPlatsin tarjoaman psykososiaalisen tuen käyttäjämäärät ovat yksi konkreettinen tapa osoittaa, kuinka suuri tarve viittomakielisille mielenterveyspalveluille on. Hankkeen loppuraportilta odotetaan paljon. Tuen tarve ei katoa minnekään, vaikka TukiPlats päättyy.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 4/2026.
