Kuurojen futsalmaajoukkue kohtasi MM-kisoissa maailman huiput
Italian Montesilvanossa pelatut kuurojen futsalin MM-kisat tarjosivat Mamboille kovatasoisia vastustajia ja unohtumattomia kokemuksia. Vaikka menestys jäi vielä odottamaan, kisamatka vahvisti joukkueen uskoa tulevaan.
Sata vuotta sitten eräs jalkapallohullu Uruguaysta keksi keinon, jolla kuningaslajia voisi harrastaa vuodenajoista ja sääilmiöistä riippumatta: sitähän voidaan pelata sisällä! Näin syntyi futebol de salão eli futsal, jolla on nykyään miljoonia harrastajia ympäri maailman.
Futsal rantautui Suomen kuurojen keskuuteen 2000-luvun alkupuolella ja saavutti nopeasti suosiota. Kuurojen SM-kisoja alettiin järjestää vuonna 2010, mutta jo hieman ennen sitä sai alkunsa kuurojen miesten futsalmaajoukkue Mambat.
– Aivan alusta alkaen joukkueen toiminnassa on ollut kuuroja ja huonokuuloisia pelaajia. Joukkueessa on aina käytetty viitottuja ja puhuttuja kieliä, kertoo väistyvä joukkueenjohtaja Antti Kronqvist. Monipuolisen pelaajamateriaalin takia viittomakielentulkki on ollut luonteva osa joukkuetta.
Ensimmäiseksi valmentajaksi ryhtyi ruotsalaissyntyinen Henrik Nordell, ja ensimmäiset harjoitusmaaottelut pelattiinkin Ruotsia vastaan.
– Vuonna 2010 osallistuimme ensimmäistä kertaa kuurojen futsalin EM-kisoihin Sveitsin Winterthurissa, Kronqvist muistelee.
Silloin kisoihin pääsi mukaan suoralla ilmoittautumisella, mutta tulijoita oli niin paljon, että myöhempiin EM-kisoihin joukkueet on valittu karsintojen kautta.
Joukkue on käynyt kahdesti sekä EM-kisoissa että Pohjoismaiden ja Baltian maiden (PBM) mestaruuskisoissa. Vuoden 2025 kesällä koittivat ensimmäiset MM-kisat, jotka järjestettiin Italian Montesilvanossa.
”Futsal on kuurojen parissa todella kilpailtu laji.”
Arvokisamenestys on vielä antanut odottaa itseään. Joukkueenjohtaja Kronqvistin mukaan mitalisijat ovat olleet lähimpinä PBM-kisoissa.
– Futsal on kuurojen parissa todella kilpailtu laji. Pelkästään Euroopasta löytyy kuurojen futsalmaajoukkue yli 30 eri maasta. Tämä on erittäin suuri määrä kuurojen urheilussa kaikki palloilulajit huomioiden.
Kallis tie kansainvälisille kentille
Pelaajat harjoittelevat valtaosin itsenäisesti. He pelaavat futsalia kuulevien joukkueissa eri puolilla maata. Maajoukkueleirejä on karsinta- ja arvokisavuosina vähintään neljästä kuuteen. Se on kallista, sillä joukkue saa vuosittain kovin vaatimattoman määrärahan toimintaansa. Muutoin Mambat ovat sponsorien ja avustusten varassa, eikä niiden hankkiminen ole kovin yksinkertaista tänä päivänä. Vaikka joukkueenjohto pyrkii pitämään omavastuut pieninä, tulee pelaajille lähes väistämättä kuluja toimintaan osallistumisesta.
– Useimmiten pelaajat joutuvat kustantamaan itse matkat, ruokailut ja majoitukset leirien aikana. Tämä osoittaa, että jokaisella pelaajalla ja taustatiimillä on aito halu ja tahto edustaa Suomea, Kronqvist toteaa.
Jos kisa- ja leirimaksut ovat liian suuria, se voisi sulkea hyviä pelaajia pois. Kronqvistin mukaan joukkueen erityisenä haasteena onkin varainhankinta, jotta omavastuut saataisiin mahdollisimman pieniksi.
– Pelkästään yhden pelaajan omavastuu Italian MM-kisoihin olisi ollut yli 2 000 euroa ilman varainhankintaa ja tukijoita. Summa ei sisällä kotimaan leirikuluja.
Kustannushaasteita taklattiin varainhankintakampanjoilla ja talkoilla. Pelaajat lähestyivät myös yritys-sponsoreita, joista moni halusi tukea Mamboja vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Kovalla työllä omavastuun määrä saatiin laskettua 800 euroon per pelaaja.
– Tukilinjan antama tuki oli merkittävä, ja se käytettiin kokonaan pelaajien omavastuiden lyhentämiseen, Kronqvist kiittää.
Hellettä ja hurjia haastajia
Entä ne Montesilvanon kisat? Mambojen kanssa Adrianmeren rannalle matkusti Oskari Salomaa, joka toimi joukkueenjohtajana. Muutama muu maa perui osallistumisensa MM-kisoihin, joten Mamboilla kävi tuuri ja joukkue pääsi arvalla mukaan kisoihin.
Paikan päällä odotti elämys, jonka pelaajat muistavat vielä vanhoina vaareinakin: lämpöä oli yli 30 astetta, halleissa ei ollut tuuletusta ja ilmankosteus oli Salomaan arvion mukaan ”yli 100 prosenttia”. Kisajärjestelyt sujuivat kuitenkin ammattitaidolla ja italialaisella charmilla. Sekaannuksilta ei kuitenkaan vältytty, sillä niukan budjetin takia joukkueen täytyi palata Suomeen jo ennen kisojen päätöspäivää.
– Pelaajilta jäi miesten finaalipeli sekä kisojen päättäjäiset näkemättä. Se olisi kruunannut upean kisakokemuksen, harmittelee Salomaa.
Italian reissusta muodostui Mamboille tärkeä opintomatka, jossa mitattiin myös omaa tasoa suhteessa maailman huippuihin. Alkulohkon vastustajat osoittautuivat erittäin taitaviksi, erityisesti Ruotsi ja Kuwait.
”Italian reissusta muodostui Mamboille tärkeä opintomatka.”
– Molemmat pystyivät pelaamaan monipuolisesti erilaisilla taktiikoilla ja muuttivat taktiikkaansa jopa kesken pelin, Salomaa kertoo.
Jälkeenpäin ymmärrettiin, miten kovassa seurassa Mambat olivat pelanneet alkulohkonsa: kaikki vastustajat sijoittuivat lopulta kisojen kymmenen parhaan joukkoon.
Mambojen maaottelukokemus tällä kokoonpanolla oli jäänyt vähäiseksi, ja se kostautui MM-kisoissa.
– Meiltä puuttui selkeä avainpelaaja, jonka ympärille olisi rakennettu joukkue. Muilla mailla heitä oli yksi tai useampi, Salomaa arvioi.
– Loukkaantumiset sotkivat taktiikkaa, ja ohut pelaajamateriaali söi terävyyttä peleissä, mutta valmentaja Matti Anttonen teki parhaansa, Salomaa kehuu.
Montesilvanon matka oli upea kokemus ja joukkuehenki todella hyvä, vaikka joukkueenjohtaja olisikin toivonut Mamboille enemmän onnistumisia peleissä.
– Tällaista on urheilu joskus, hän toteaa tyhjentävään tapaansa.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 2/2026.
