Kaikki aistit käytössä – Marketta Moksi ohjaa erityisryhmiä löytämään oman tapansa luoda taidetta
Vaahtomuovisienet, havut ja hiekka muuttuvat kuvataiteeksi,
jota voi tehdä toimintarajoitteista riippumatta. Marketta Moksi rakentaa taidehetkiä, joissa esteettömyys tarkoittaa käytännön valintoja ryhmäkoosta kommunikaatiokeinoihin.
Huoneessa olevat osallistujat keskittyvät saamaansa tehtävään. Tarjolla on monenlaisia apuvälineitä pensseleiden lisäksi – vaahtomuovisieniä ja -teloja, mutta myös käpyjä, havuja ja mustikanvarpuja. Väreistä syntyy kuin itsestään vaikuttavia yhdistelmiä. Lopputulos hurmaa paitsi katsojan myös tekijän. Teinkö minä tämän ihan itse?
Jyväskylän Korpilahdella asuvan Marketta Moksin ohjaamassa kuvataidetoiminnassa hyödynnetään usein moniaistillisuutta, jolloin tekeminen on mielekästä osallistujille toimintarajoitteista riippumatta. Esimerkiksi palvelukeskus Metsolassa toteutettiin Riikka Herlinin säätiön tuella taideprojekti, jonka aikana osallistujat tekivät paperimassasta naamion, ikään kuin oman kuvansa. Naamiot maalattiin ja koottiin yhteisötaideteokseksi, joka oli mukana jyväskyläläisen La Fiaba -taidegallerian Gogotuu-näyttelyssä keväällä 2025.
– Erityistä tukea tarvitsevien kuvataidetoimintaa suunnitellessa pitää ottaa huomioon muun muassa ryhmän koko, osallistujien jaksaminen, aistirajoitteet ja yksilölliset mieltymykset. Usein pienet ryhmät toimivat parhaiten, ja välillä on esimerkiksi tulkkeja mukana helpottamassa kommunikaatiota.
Metsolassa Moksi on järjestänyt kuvataidetoimintaa vuodesta 2024 lähtien. Koska mukana on usein tuttuja asiakkaita, Moksilla on jo hyvä käsitys siitä, millaisista töistä he ovat innostuneet. Kyseisen ryhmän kanssa tehdään paljon töitä, joissa on tuntoaistimus mukana. Teoksista tulee tunnusteltavia ja tehdessäkin saa aistimuksia, kun esimerkiksi märän akryylimaalin päälle lisätään vaikkapa hiekkaa, havunneulasia tai puolukanlehtiä.
– Tärkeintä on miettiä tehtäviä, jotka onnistuvat kaikilta ja ovat mieluisia. On ollut ihana kuulla, että eräs osallistujista odottaa taidehetkeä aamusta lähtien. Hän myös haluaa lopetellessamme heti tietää, milloin on seuraava kerta.
Moninaiset kommunikaatiokeinot
Moksi ohjaa tällä hetkellä pääasiassa ryhmiä, joissa on kehitysvammaisia, kuuroja ja sokeita sekä muita erityisryhmiä. Niinpä myös kommunikaatioon pitää kiinnittää huomiota silloinkin, kun mukana on tulkkeja.
– Käytän usein apuna muun muassa kuvakommunikaatiota, piirroksia, havainnollistamista ja välillä myös tukiviittomia. Etenkin jälkimmäisistä monet ovat olleet otettuja, kun osaan vähän viittoa. Suunnittelen ohjeet selkeästi ja kerron tulkeille etukäteen pääpiirteissään kulloisenkin kerran sisällöstä. On tärkeää myös miettiä etukäteen paikat tulkeille, jotta kommunikaatio toimii saumattomasti.
”Eräs osallistujista odottaa taidehetkeä aamusta lähtien.”
Sopiva ryhmäkoko riippuu osallistujien tuen tarpeesta. Yleensä osallistujia on 1–8, useimmiten kuusi. Ohjaajan tai avustajan voi halutessaan ottaa mukaan.
Mahdollisuus päättää itse
Moksin mukaan kuvataidetoiminta antaa osallistujille mahdollisuuden tehdä itsenäisiä päätöksiä, ilmaista itseään ja kokea onnistumisia. Ryhmissä vallitsee lämmin ja kannustava ilmapiiri. Osallistujat ovat usein innostuneita ja tyytyväisiä.
– Monia tukea tarvitsevia ohjataan paljon arjessa ja joskus heidän puolestaan jopa päätetään asioita. On hienoa, että taidetta tehdessä he saavat itse tehdä päätöksiä.
Taide on myös hyvä keino ilmaista tunteita ja ajatuksiaan, sillä se ei ole sanallista. Monet ovat erittäin ylpeitä omista töistään, mutta kehuvat myös muita.
Kuvataide antaa tilaa myös luovuudelle. Erityistä tukea tarvitsevia ohjatessaan Moksi on huomannut, että monet heistä ovat todella luovia värien käytössä.
– Olen nähnyt uskomattoman hienoja värivalintoja. Hyvä esimerkki on eräs huikean hieno työ, jossa maisema oli tehty käyttäen vastavärejä: sinistä, oranssia ja keltaista. Monet osallistujat keksivät myös uusia tapoja käyttää tarjolla olevia välineitä, mikä on sekin hyvä juttu.
Uusi ura taiteen parissa
Miten Moksi sitten päätyi pitämään kuvataideohjausta erityistä tukea tarvitseville? Kolmisen vuotta sitten hän joutui terveydellisten syiden ja kuormittavan elämäntilanteen vuoksi irtisanoutumaan silloisesta vakituisesta työstään varhaiskasvatuksen erityisopettajana ja miettimään uutta urapolkua.
Myös se vaikutti tilanteeseen, että hänellä on erityistä tukea tarvitsevat kaksospojat. Moksi itse sairastui masennukseen, ja vointi aaltoili. Vuonna 2021 hän sai ADHD-diagnoosin.
– Vuonna 2021 olin myös työkokeilussa kehitysvammaisten kädentaitopainotteisessa päivätoimintaryhmässä Jyväskylässä, missä sain ohjata kuvataidetta ryhmäläisille. Työkokeilun päättyessä sain osatyökyvyttömyyseläkkeen.
Työkokeilun aikaan virisi idea ohjata kuvataidetoimintaa erityistä tukea tarvitseville. Taideharrastus on ollut Moksille aina erittäin rakas, ja samalla olisi mahdollista hyödyntää erityisopettajan ammattitaitoa.
– Tuohon aikaan Jyväskylässä ei kukaan tarjonnut tällaista toimintaa. Aloitin kevytyrittäjänä järjestämällä kuvataidekursseja ja -työpajoja kehitysvammaisille ihmisille parissa toimintakeskuksessa. Hiljalleen toimintaa alkoi olla enemmän ja perustin toiminimen vuonna 2024.
Työllistyminen hankalaa
Moksi on mukana aktiivisesti valtakunnallisessa erityistaiteen edunvalvontajärjestö Kettuki ry:n erityistaidetoimijoiden verkostossa. Lisäksi hän toimii vapaaehtoisena vertaisohjaajana Leijonaemot ry:ssä, joka on erityislasten vanhempien vertaistukijärjestö.
– Kuulun Kettukin hallitukseen, ja osallistun vertaismentorointiryhmään, jossa erityistaiteen ohjaajat jakavat kokemuksiaan ja tukevat toisiaan kuukausittain järjestettävässä verkkotapaamisessa.
Monella erityistä tukea tarvitsevalla on Moksin mukaan esimerkiksi artesaani- tai kuvataidealan koulutus. He kuitenkin osallistuvat usein lähinnä kehitysvammaisten päivätoimintaan, eivätkä pääse harjoittamaan ammattiaan.
– Olen viime vuosina tutustunut lähemmin Piiaan, joka on kehitysvammainen tekstiiliartesaani. Hän maalaa myös posliinia. Olemme yhdessä hakeneet muun muassa näyttelyihin, käyneet maalauskurssilla ja Muuramen taideseuran kuvataidetyöpajoissa. Ensi syksynä Piia pitää kaksi makrameetyöpajaa Muuramen taideseuran jäsenille.
Raha usein kynnyskysymys
Vaikka Moksi saa kuvataidetoiminnastaan paljon positiivista palautetta, ei yrittäjän elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Toimintaan osallistuminen on usein maksullista. Tämä rajaa monia pois, sillä kaikilla ei ole varaa maksaa osallistumismaksuja.
– Olen yrittänyt käynnistää ryhmiä myös kansalaisopistossa, jolloin osallistumismaksut olisivat pienempiä. Pienen osallistujamäärän takia ryhmät on kuitenkin peruttu. Tämä on harmi, sillä ryhmäkoko olisi ollut todella hyvä erityistä tukea tarvitsevien taidetoimintaa ajatellen, hän harmittelee.
– Olen myös hakenut kaksi kertaa apurahaa Suomen Kulttuurirahastolta. En ole sellaista kuitenkaan vielä saanut, mikä on rajoittanut toiminnan laajentamista.
Moksin mukaan toinen ongelma on se, että kohderyhmää on vaikea tavoittaa.
– Moni erityistä tukea tarvitseva asuu tuetusti, ja on ollut hankalaa päästä markkinoimaan toimintaa asumisyksiköihin ja toimintakeskuksiin.
Kesälle 2026 Moksilla on kalenterissaan kuitenkin useampikin kuvataidetapahtuma. Korpilahdella hän pitää kesäkuun alkupuolella kuvataideleirin alakouluikäisille lapsille. Luvassa on hauskaa ja luovaa kuvallista ilmaisua.
– Olen myös aloittanut yhteistyön Jyväskylän taidemuseon kanssa. Järjestämme heinäkuussa omat leirit erityistä tukea tarvitseville aikuisille ja lapsille. Niissäkin on tiedossa luovaa ja hauskaa ilmaisua kuvataiteen eri keinoin. Tutustumme myös museon ajankohtaisiin näyttelyihin.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2026.
