Kun bussi ei pysähdy, eikä liikennevalo puhu – näkövammaisen arki paljastaa esteettömyyden puutteet
Bussin pysäyttäminen, toimimaton ääniopaste tai väärin synkronoitu liikennevalo voi tehdä tavallisesta matkasta näkövammaiselle vaarallisen. Veera Florica Rajala näyttää somessa, millaisia esteitä Helsingin julkisessa liikenteessä yhä on ja mitä Suomi voisi oppia Ruotsilta.
Ruotsissa kasvanut ja pitkään asunut Veera Florica Rajala aloitti työt vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjohtajana maaliskuussa. Hän käyttää päivittäin ahkerasti julkista liikennettä. Se ei suinkaan ole itsestään selvää, kun on menettänyt 90 prosenttia näöstään.
Florica Rajala ja hänen opaskoiransa Palo ovat ehkä jo tuttu näky monille Helsingin keskustassa tai Kynnyksen toimiston läheisyydessä liikkuville. Florica Rajala postaa myös julkisen liikenteen käytöstä ja siihen liittyvistä kommelluksista säännöllisesti someen. Aina näissä tilanteissa ei todellakaan ole nauramista.
Mikä selittää sen, että Ruotsissa julkisilla liikkuminen on näkövammaiselle helpompaa kuin Suomessa?
– Tiesin noin kuusi vuotta sitten tänne muuttaessani, että täällä on merkittävästi haastavampaa liikkua näkövammaisena henkilönä. Tukholmassa tilanne esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyen on monipuolisesti kehittyneempi. Esteettömyyteen on panostettu ja kaupunkiliikenteen parissa on töissä alan huippuosaajia. Tännekin tarvittaisiin lisää osaamista liikenteen järjestäjäpuolelle.
Tukholmassa lapsena kasvaessaan Florica Rajala opetteli ensin julkisen liikenteen käytön vanhempiensa kanssa. Epäluotettava kuljetuspalvelu ei ollut vaihtoehto, sillä se jätti tytön monta kertaa väärään paikkaan. Pian Florica Rajala kulki jo sujuvasti harrastuksiin ja kouluun käyttäen ensin metroa ja sitten bussia. Hän toteaa tuntevansa Tukholman nykyään kuin omat taskunsa. Kyse ei ole vain ahkerasta reittien opiskelusta. Ruotsissa saavutettavuus on alusta asti huomioitu. Siksi systeemi toimii.
– Kun Tukholmassa kilpailutettiin uutta metroa, oli selvää, että saavutettavuus huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Useiden jo käytössä olevien metropysäkkien valot on suunnitellut henkilö, jonka vanhemmat ovat näkövammaisia. Hän osasi parhaiten huomioida valonmäärän tarpeen ja toisaalta sen, että se ei olisi häikäisevää. Suomessa monen pysäkin valaistus on liian himmeä, esimerkiksi Hakaniemen metroasemalla. Kysymys on tahtotilasta luoda saavutettava ja esteetön kokonaisuus. Täällä liikenteeseen liittyvä ajattelu on lähtökohtaisesti ableistista. Todetaan vaikka, että kaikkien pitää vilkuttaa busseille pysähtymisen merkiksi, eikä asiasta käydä mitään keskustelua.
Florica Rajalan mukaan Tukholmassa lähes jokaisella bussipysäkillä on nappi, josta painamalla saa tiedon ääniopasteella vähintään kolmesta seuraavasta bussista. Järjestelmä palvelee monia ihmisiä ja toimii hyvin. Suomessa vastaavia opasteita on melkeinpä vain Pasilassa, eivätkä ne yleensä toimi.
Somevideoilla asiat havainnollistuvat
Helsingin julkiseen liikenteeseen turhauduttuaan Florica Rajala päätti muun vaikuttamistoiminnan lisäksi ryhtyä somettamaan aiheesta.
– Kaikki alkoi siitä, että viedessäni lasta päiväkotiin jouduin aina käyttämään metroa ja ratikkaa reitillä, jossa ei ollut ääniohjattuja liikennevaloja. Se ei oikeasti ole mikään leikin asia. Kerroin siitä somessa, koska tuntui, että muutoin kaupungin virkamiehet tai edes kaikki ystäväni eivät olisi tajunneet, miten hankalasta tilanteesta puhun.
Somepostaukset herättivät vastakaikua. Lapsi on jo ehtinyt lopettamaan päiväkodissa, eikä näillä suojateillä vieläkään ole ratkaisuja. Florica Rajala kertoo, että läheltä piti -tilanteita tapahtuu autojen kanssa lähes kuukausittain. Silloin opaskoira tai joku kanssakulkija yleensä pysäyttää hänet.
Taannoin hän julkaisi videon todellisesta vaaratilanteesta: ratikka lähes ajoi hänen päälleen Helsingin keskustassa Kaivokadulla, koska liikennevalojen ääniohjausta ei ollut synkronoitu oikein ja valot olivat menneet rikki. Florica Rajala käveli keskiseisakkeelta päin punaista valoa. Tällaiset tilanteet vältettäisiin paremmalla esteettömyyden suunnittelulla.
Opaskoira apuna
Liikenteessä ja muuallakin Florica Rajalan apuna on usein opaskoira Palo. Välillä hän joutuu turvautumaan valkoiseen keppiin. Millaisia eroja liikkumisessa silloin on?
– Tajusin tarvitsevani opaskoiran, kun melkein putosin kuoppaan rakennustyömaalla, jossa reittiä ei ollut suljettu kävelijöiltä. Opaskoiran kanssa moni asia on helpompaa ja turvallisempaa. Silloin minua kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin valkoisen kepin käyttäjänä. Ehkä koiraa pidetään niin kivana, hän naurahtaa.
Kaikilla ei ole koiraa oppaanaan. Florica Rajala painottaakin, että esteettömän ja saavutettavan liikkumisen tulisi pitää sisällään sellaiset asiat kuin katujen ja kiertoteiden huolto sekä talvikunnossapito.
Läheltä piti -tilanteita tapahtuu autojen kanssa lähes kuukausittain.
Florica Rajala kertoo välttävänsä viimeiseen asti bussia, sillä sen pysäyttäminen on stressaava taitolaji. Hän on jäänyt monta kertaa nuolemaan näppejään ja odottamaan uutta kyytiä pitkäksi aikaa kuskin kaahatessa ohitse. Ratikkakuskien kohtaaminen taas on ollut mukavaa ja palvelu ystävällistä.
– Kuskit jopa kertovat oma-aloitteisesti, mikä ratikka on kyseessä. Silloin tekee melkein mieli nousta ratikkaan, vaikkei olisi siihen suuntaan menossa! Rakastan muutenkin sitä, miten suomalaisessa liikenteessä törmää tuttuihin ja mielenkiintoisiin uusiin tyyppeihin. Olen kuullut myös monta keskustelua, joissa lapsi kysyy, mikä opaskoira tai valkoinen keppi on. Se on todella tärkeää.
Vaikka kohtaamiset liikenteessä ovat virkistäviä, Florica Rajala huokaa, ettei valitettavasti keksi, mikä Suomessa olisi liikenteen esteettömyyden osalta paremmin kuin Ruotsissa. Sivuhuomiona hän silti mainitsee, että Ruotsissa näkövammainen henkilö voi saada vähän saattoapua, mutta ei sellaista henkilökohtaista apua kuin Suomessa. Naapureiden tulisi oppia toisiltaan – Suomen Ruotsilta liikenteestä ja Ruotsin meiltä henkilökohtaisesta avusta.
– Kaikessa tässä on kysymys osallisuuden tukemisesta. Se on äärimmäisen tärkeää, kun ajatellaan vaikka vammaisten henkilöiden työllistymistä. Toimiva julkinen liikenne mahdollistaa itsenäistä liikkumista. Ja kaupunkisuunnittelun tulisi toimia ihan kaikille.
