”Agorafobia muutti urheiluni – oma laji löytyi kokeilujen jälkeen”
Maaria Laiho kertoo, miten paniikkihäiriö ja agorafobia sulkivat ovia, mutta eivät vieneet halua kilpailla ja kehittyä. Omakohtainen tarina muistuttaa, ettei liikkumisen tarvitse näyttää samalta kaikilla – tärkeintä on löytää tapa, joka tuo hyvän mielen.
Uskon vahvasti, että urheilulla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Tai en usko, vaan tiedän. Minulla on tästä ihan omakohtaista kokemusta pitkältä ajalta. Olen treenannut montaa eri lajia ja ne ovat kannatelleet minua vaikeina aikoina. Urheilemisesta saa mielihyvää, se poistaa masennusta, tuo itsevarmuutta ja onnistumisen kokemuksia. Urheilu antaa minulle merkityksen elämään. En ole tuuliajolla.
Kerron tässä jutussa hieman omasta urheilutaustastani ja sen, miten sairauteni on vaikuttanut lajivalintoihini. Kaikille lajin valitseminen ei ole itsestäänselvää ja helppoa.
Ihan ensimmäinen urheilulaji, jota lapsena aloin harrastamaan, oli telinevoimistelu. Sitä seurasivat pikajuoksu, pituushyppy, kolmiloikka, salibandy, jalkapallo, tennis, uinti, vesipallo, potkunyrkkeily ja nyrkkeily. Olen kilpaillut melkein kaikissa näissä lajeissa.
Agorafobia vaikuttaa lajivalintaan
Kun omat mielenterveyden ongelmat nostivat päätään aikuisuuden kynnyksellä, jouduin lopettamaan monet lajeista, koska sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja agorafobiaan eli avaran paikan kammoon. En voinut enää mennä aukeille, avarille paikoille. Tällöin myös yleisurheilu jäi. Sehän on yksi iso aukea paikka. Myöskään jalkapalloa en voinut enää harrastaa, koska siinäkin on iso ja laaja nurmikenttä.
Jonkin aikaa kävin vain salibandyssa ja salilla treenaamassa omatoimisesti. Salibandy jäi myöhemmin pois, senkin ollessa minulle liian suuri pelikenttänä. En vain uskaltanut enää hakea palloa, jos kentällä ei ollut ketään. Jos oli muita pelaajia, pystyin liikkumaan.
Koska olin hirveän kilpailuhenkinen, etsin epätoivoisesti itselle sopivaa lajia, jossa voisin kilpailla. Tällöin löysin potkunyrkkeilyn ja pääsin treenaamaan nyrkkeilykehän ollessa suht pieni, eikä se siksi aiheuttanut minulle kammoa. Treenasin kamppailulajeja intohimoisesti, mutta sitten mursin kylkiluuni eräässä ottelussa ja päätin vaihtaa lajia. En myöskään halunnut päähäni enempää iskuja, koska kohtaloni on olla kirjailija ja tarvitsen aivojani.
Tasavertainen muiden kanssa
Nyt olen kuitenkin vihdoin keksinyt aivan uskomattoman uuden lajin, nimittäin kiekonheiton. Siinä saa seistä heittoverkkojen sisäpuolella ikään kuin turvassa. On valmentaja ja muita lajin harrastajia. Koen, että voin rauhassa keskittyä tekniikkaan.
Kiekkojen hakeminen kentältä heittojen jälkeen on edelleen minulle vaikeaa ja tarvitsen siihen apua treenikavereilta. Olen puhunut avoimesti valmentajalleni traumaperäisestä stressihäiriöstä ja avaran paikan kammosta, ja hän ymmärtää. Meillä on ystävällinen ilmapiiri ja olen saanut olla tasavertainen muiden kanssa.
Olen niin onnellinen tästä uudesta lajista, että se saa minut ihan huumaantumaan! Olen tekniikkahifistelijä ja kiekon kanssa pääsee kyllä viilaamaan. Vaikea mutta palkitseva laji. En heitä vielä pitkälle, mutta koko ajan heittoihin tulee lisää pituutta.
Lajiharjoittelun lisäksi teen itsenäisesti cardiotreenejä ja lajityypillistä lihasharjoittelua kotona. Lisäksi käyn juoksulenkeillä ja kävelemässä ystävän kanssa. Kiekonheitto antaa minulle itsevarmuutta ja tunteen, että kehityn ja pärjään. Sillä on itsetuntoon positiivinen vaikutus.
Positiivinen riippuvuus
Liikunnan avulla pystyy purkamaan ahdistusta ja alakuloa. Jotenkin se, että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle, tuntuu jälkikäteen aivan taivaalliselta. Ihan voittajafiilis.
Jos en treenaa, ahdistuneisuus ja tuskaisuus lisääntyvät. Lisäksi itsetunto laskee nollalukemiin. Keho palkitsee treenaajan terveydellä – fyysisellä ja henkisellä. Kun pääsee liikunnan makuun, sitä haluaa jatkaa koko loppuelämän. Liikunta on hyvä riippuvuus.
Oman lajin löytäminen ei siis aina ole helppoa, mutta kannattaa jatkaa etsintää. Toki joillekin urheilu tarkoittaa vain kevyitä kävelyitä tai hölkkää, ja sekin on ihan ok. Tee sitä, mistä saat hyvän mielen.
Treenaaminen auttaa stressin hallinnassa ja edesauttaa hyvän unen saamisessa. Kroppa pysyy solakkana ja monet sairaudet, kuten diabetes, jäävät luultavammin pois sairauslistalta. Urheileminen pidentää ikää ja tuo sisältöä jokapäiväiseen arkeen. Valitse sinulle sopiva laji, oli se sitten jotain hirveää rääkkiä tai rentoa kävelyä. Aloita jo tänään.
