Suosittu varhaisnuorten tv-sarja Erityiset kertoo hulvattomasta ja persoonallisesta pienluokasta. Helmikuussa käynnistyneen kolmannen kauden jaksoja on käynnistetty Areenassa jo yli 1,3 miljoonaa kertaa.
Erityistarpeita omaavien ja muiden lasten välillä vallitsee koulumaailmassa helposti ymmärtämättömyyden kuilu, jonka vuoksi erilaiselta vaikuttavaa koulutoveria saatetaan pilkata.
“Haluamme avata ikkunan erityisten maailmaan”, toteaa Erityiset-sarjan käsikirjoittaja ja luoja Hannu Kontturi.
Komediallinen lastensarja kertoo nimensä mukaisesti erityisluokan oppilaista ja heidän edesottamuksistaan koulumaailmassa. Inspiraationa on toiminut 1980-luvun Tarkkis-sarja. Helmikuussa julkaistiin sarjan kolmas kausi.
Palaute jännitti
Kontturi kertoo jännittäneensä ensimmäisellä kaudella palautetta, jota sarjasta voisi tulla. Pelko negatiivisesta reaktiosta oli kuitenkin turha. Hän kertoo saaneensa viestejä, että jaksoja on kouluissa katsottu oppilaiden kanssa ja sen jälkeen keskusteltu esiin nousseista teemoista. Yle Areenassa sarjan jaksoja katsotaan useaan kertaan ja viime vuonna sarja nousi ehdokkaaksi Kultainen Venla -kilpailussa.
Hyvän palautteen tuoman rentoutumisen huomaa, sillä kolmas kausi on selvästi aiempia rohkeampi. Siinä uskalletaan käsitellä esimerkiksi ableismia eli ei-vammaisen valtaväestön nostamista ainoaksi hyväksytyksi ihmiskuvaksi. Ableismia on esimerkiksi se, että koulun rehtori luulee Tarmon tic-oireita – kiroilua ja keskisormen näyttämistä – huonoksi käytökseksi ja rankaisee poikaa.
Aitoutta huumorilla
Sarjaa kirjoittaessaan Konturi kertoo ottaneensa yhteyttä eri puolilla Suomea työskenteleviin erityisopettajiin selvittääkseen, mitä erityisluokilla tapahtuu ja millaisia haasteita nuoret kohtaavat. Opettajien tarinoiden raadollisuus yllätti Konturin.
”Tajusimme jo sarjan varhaisessa kehitysvaiheessa, että siitä tulee tehdä komediallisempi, muuten se jäisi monelta katsomatta.”
Erityiset on monella tapaa poikkeuksellinen sarja. Se keskittyy normeista poikkeaviin hahmoihin, mutta ei tuo korostetusti esiin henkilöiden diagnooseja ja toimintakyvyn haasteita. Esimerkiksi Tarmon Touretten oireyhtymä ja Frankin sokeus toki mainitaan, mutta ne jäävät vain ominaisuuksiksi muiden joukossa. Niin sanottujen näkymättömien haasteiden kohdalla diagnooseja ei välttämättä edes sanoiteta.
Näyttelijät ei-vammaisia
Maailmalla on jo havahduttu representaatioiden aitouden tarpeellisuuteen ja sen seurauksena vammaisrooleihin on alettu valitsemaan vammaisia näyttelijöitä. Kysyin, eikö vammainen näyttelijä olisi voinut tuoda hahmoihin syvyyttä myös Erityisissä.
”Se ei ole ollut casting-kriteeri. Emme kysele näyttelijöiden diagnooseja. Ensisijaisesti haimme henkilöitä, joilla on jo kokemusta esiintymisestä”, ohjaaja Lenka Hellstedt selventää.
Suomessa ei juuri ole kokeneita lapsinäyttelijöitä, joilla olisi vamma tai toimintarajoite. Hellstedt kertoo Hollannissa pidetystä konferenssista, jossa kerrottiin, että vammaisia roolihahmoja sisältävän projektin tekeminen oli vaatinut pitkän valmistautumisjakson. Tässä produktiossa sellaiseen ei Hellstedtin mukaan olisi ollut resursseja.
Siinä ongelma kuitenkin juuri piilee: kokemus kertyy vain esiintymällä. Jokainen vammainen henkilö on yksilö, ja heidän tuen tarpeensa vaihtelevat, joten vähintään sekaan voisi mahtua oikeita erityisiä.
Konsultit auttoivat
Aitoa representaatiota on tässä sarjassa haettu sillä, että vammaisalaa tuntevat konsultit ovat olleet tuotannossa tiiviisti mukana. Todenmukaisuutta käsikirjoitukseen ovat tuoneet myös erityisopettajien haastattelut, tutkimukset sekä Youtube-videot, joiden avulla esimerkiksi sarjassa kuvattuja, sovellettuja pallopelejä on opittu pelaamaan autenttisesti. Videoista lapset ovat saaneet mallia myös siitä, miten heikentynyt hienomotoriikka vaikuttaa pelaamiseen.
Sokean Frankin näyttelijä Valtteri Viskari, 13, kertoi harjoitelleensa valkoisen kepin kanssa liikkumista ja esteen kohtaamista sokean avustajana toimivan henkilön opastuksella. Kuvauksissa hänelle kerran ehdotettiin, että hän voisi pitää silmiään kiinni, jotta ei reagoisi näöllä vaan muilla aisteilla, kuten kuulolla. Valtteri kertoi omaksuneensa tavan nopeasti.
”Yllätti, kuinka erilaista oleminen on, kun ei näe.”
Erityisyys oli uutta
Junon roolissa nähtävä Elina Patrakka, 13, ja Siriusta näyttelevä Hugo Komaro, 12, omaavat molemmat pitkän linjan kokemuksen näyttelemisestä. Erityistarpeita omaavia he eivät kuitenkaan ole aiemmin näytelleet eikä kummankaan lähipiiristä löydy erityisiä.
”Hankalinta oli puhua koko ajan kirjakieltä”, totesi Hugo hahmostaan.
Elina puolestaan piti siitä, kuinka sai heikon impulssikontrollin omaavassa hahmossaan päästää tunteita valloilleen.
”Kotona riitelystä tulee aina sanomista.”
Ymmärrys lisääntyi
Sarja on opettanut lapsinäyttelijöille, että erityistä tukea tarvitsevat ovat tavallisia ihmisiä.
”Vaikka olisitkin sokea, voit silti soittaa kitaraa”, pohtii Hugo. Soveltaminen mahdollistaa moninaisen harrastamisen.
“Kuka vain voi olla erityinen. Erityiset ovat normaaleja ihmisiä eikä erityisyys tarkoita erilaisuutta”, Elina lisää.
Hugo jää pohtimaan monelle vammaiselle tuttua ilmiötä, vertaistuen ja yhteisön tärkeyttä. Se on Erityiset-sarjan aiemmissa osissa näkynyt esimerkiksi siten, että luokkatoverin ollessa pulassa luokkalaiset ovat pitäneet yhtä.
”Tarmo halusi sarjassa laulaa, muttei tic-oireidensa vuoksi uskaltanut. Erityiset kehittelivät sitten yhdessä tapoja, joilla Tarmo ei erottuisi joukosta.”
Erityiset
TV2:n komediallinen lastensarja alakoulun pienluokasta, jonka tukena ovat luokanopettaja Matti (Ylermi Rajamaa) ja koulunkäyntiavustaja Skitso-Pirjo (Jenni Kokander). Kuria pitää rehtori Anja (Miitta Sorvali). Pienluokkalaisia (Frank, Juno, Sirius, Olga, Tarmo ja Maria) esittävät lapsinäyttelijät.
Tekijät
Konsepti ja pääkäsikirjoittaja: Hannu Kontturi
Ohjaus: Lenka Hellstedt
Tuotanto: Mediawan Finland
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 2/2024.
