Ratsastajasta SM-pistooliampujaksi – luokitus avaisi Minna Niemikorvelle tien kansainvälisiin kisoihin
Ratsastus vaihtui pistooliammuntaan ja antoi Minna Niemikorvelle uuden urheilijaidentiteetin. Suomen mestari ja SE-nainen odottaa nyt tilaisuutta
saada luokitus, joka avaa tien maailmalle.
Minna Niemikorpi, 53, löysi kolme vuotta sitten uuden urheilu-uran pistooliampujana ja tekee kovasti töitä kehittymisensä eteen. Ensimmäinen tavoite on kansainvälisen luokituksen saaminen, jonka jälkeen pöytyäläisnainen voisi tavoitella lajissa arvokisaunelmiaan. Startti-stipendin avulla hän pääsi matkustamaan luokittelutilaisuuteen.
Niemikorven ensimmäinen laji oli ratsastus, joka toi hänelle lihasten hallintaa sekä nopeutta uusien asioiden sisäistämiseen ja oppimiseen. Niemikorpi rakasti ratsastusta ja panosti siihen täysillä, mutta lopulta hänen kehonsa ei sitä enää kestänyt.
Alkuvuosi 2023 oli raskas, mutta käännekohta uuteen elämään.
– En saanut kansainvälistä luokitusta ja menetin silloin suomalaisenkin luokituksen. Jouduin pistämään hevosen pois uuteen kotiin, ja se oli henkisesti ihan katastrofi, Niemikorpi muistelee.
Muutoksen myötä hän menetti identiteettinsä. Hän oli aina ollut ratsastaja, kunnes yhtäkkiä ei enää ollutkaan. Lohtua tilanteeseen toi se, että hänelle tärkeä hevonen pääsi mahtavaan kotiin.
– On kiva tietää, että sillä on hyvä olla. Kun itse pääsin surustani yli, totesin päätöksen olleen oikea. En olisi pystynyt enää sitä hommaa tekemäänkään. Kun teen, teen aina satakymmenenprosenttisesti.
”Kansainvälisille areenoille ei pääse ilman luokitusta.”
Kun ei ollut hevosta, lähes päivittäiset tallilla käynnit jäivät pois. Oli aikaa myös miettiä, mistä uusi harrastus ratsastuksen tilalle. Kesäkuussa 2023 Niemikorpi kävi aloittelevien naisten pistooliammuntapäivässä Niinisalossa. Ruutipistoolilla ampuminen sujui. Hän alkoi miettiä, uskaltaisikohan aloittaa pistooliammunnan.
– Ammunta oli aina vähän kiinnostanut, mutta ikinä ei ollut ollut aikaa ja resursseja siihen. Heinäkuun lopussa ostin oman aseen. Kyllä se heti kolahti. Tuli sellainen olo, että tätä haluan kokeilla enemmänkin. Sillä tiellä olen.
Luokitteluprosessi vie aikaa ja energiaa
Matka pistooliampujana on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen. Kansainvälisiin kilpailuihin tähtäävä ampumaurheilija tarvitsee luokituksen, jonka saaminen vaatii työtä ja aikaa.
Yrityksistään huolimatta Niemikorpi ei tällä hetkellä tiedä, missä hän pääsee seuraavan kerran luokitusta hakemaan. Kansainvälisiä luokitustilaisuuksia on harvakseltaan. Tilanne on turhauttava, sillä Niemikorpi on luokassaan jo kolminkertainen Suomen mestari ja SE-nainen. Seuraavaa tavoiteltavaa olisi kansainvälisillä areenoilla, mutta sinne ei ilman luokitusta pääse.
– Tällä hetkellä olen vähän tyhjän päällä. Yritin ampua näyttöjä MM-kisoihin, mutta se kaatuu nyt siihen, etten saa luokitusta.
Tilanne on kilpa-ampujalle raskas, sillä luokitteluprosessit paperitöineen ovat pitkäkestoisia.
– Nyt on aika tyhjä olo ja huono fiilis. Tuntuu, että matto on vedetty jalkojen alta ihan kunnolla. En tiedä, millainen tulevaisuudenkuva on.
Tukilinjan ja Suomen Paralympiakomitean myöntämä Startti-stipendi mahdollisti Niemikorvelle viime syksynä matkan luokittelutilaisuuteen Kroatian Osijekiin.
– En käy töissä ja tulot ovat tosi pienet, joten stipendi auttoi aika paljonkin. Ampumaurheiluharrastusta aloittaessa suurin kuluerä ovat ase ja muut ammuntaan liittyvät välineet. Myös kilpailu- ja leirimatkat ovat harrastajalle kuluerä, sillä kilpailumaksut, liikkuminen ja majoitukset tuovat kustannuksia.
– Tuen saaminen on haastavaa. Olen soitellut sponsoreita, mutta se on hankalaa tässä kohtaa, kun kaikilla menee heikosti. Kun luokitusta ei ole, en voi sanoa olevani kansainvälisen tason ampuja tai maajoukkueampuja. Minulla ei ole sellaista myyntivalttia.
Talenttiryhmän leirit antavat paljon
Vaikka kansainvälistä luokitusta ei vielä ole, on Niemikorpi jatkanut tinkimätöntä työtä kehittyäkseen lajissa paremmaksi. Se on näkynyt tuloksissa muun muassa niin, että hänen oma SE-tuloksensa on parantunut pisteellä.
– Kyllähän sitä aina haaveilisi, että paremminkin menisi. Tulokset nousevat vähän turhan pikkuhiljaa, mutta nousevat kuitenkin.
Hän pääsi mukaan Suomen ampumaurheiluliiton talenttiryhmään, joka on tuonut leirejä sekä neuvoja ja apua urheiluun. Leirejä on yhdeksän kertaa vuodessa.
– Oli hienoa päästä ryhmään ja tykkään olla leireillä. Kehoni ei vaan oikein meinaa kestää, kun päivät ovat pitkiä. Kun leirit ovat Turussa, pääsen yöksi kotiin.
Niemikorvelle liikunnan ja urheilun harrastaminen antaa arkeen paljon sisältöä. Hän tietää, että liikunnan merkitys varsinkin toimintarajoitteisella ihmisellä on valtava. Se antaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia.
– On myös mielenterveydellisesti tärkeää, että pääsee pois kotoa ja liikkuu omien kykyjensä mukaan. Saan haastaa itseäni ja huomata, että pystyn tekemään juuri sitä mikä itseäni kiinnostaa. Itsetuntoa nostaa aika paljon, kun huomaan pystyväni olemaan tuloksellisesti vammattomien kanssa samalla tasolla, Niemikorpi summaa.
Startti-stipendit
Tukilinjan ja Suomen Paralympiakomitean Startti-stipendit on tarkoitettu tavoitteellisen urheilu-uransa alussa oleville vammaisille liikkujille ja urheilijoille sekä seuroille ja yhdistyksille, jotka järjestävät paraurheilu- tai soveltavan liikunnan toimintaa tai käynnistävät sitä. Tarkoitus on madaltaa alkuvaiheen kustannuskynnystä. Stipendejä jaetaan vuosittain 30 000 eurolla.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2026.
