Uusi ote elämästä – Arja Ahtaanluoma kertoo arjestaan Suomen ensimmäisen kädensiirteen kanssa
Neliraaja-amputoitu Arja Ahtaanluoma on ensimmäinen kädensiirteen saanut suomalainen. Miltä tuntuu elää käden kanssa, joka on kuulunut toiselle ihmiselle?
Syksyllä 2025 Ylellä esitettiin Kati Laukkasen ohjaama dokumenttielokuva Käsi, jossa seurattiin neljän vuoden ajan neliraaja-amputoidun Arja Ahtaanluoman, 49, valmistautumista Suomen ensimmäiseen kädensiirtoon. Sosiaalisessa mediassa dokumentti sai satoja liikuttuneita kommentteja: ”Katsoin ja itkin välillä. Ja kun käsi heräsi eloon, meni kylmät väreet.”
Kerroimme Ahtaanluomasta ensimmäisen kerran Tukilinja-lehdessä vuonna 2024. Dokumentti ja uutiset kädensiirrosta herättivät kuitenkin niin paljon lisää kysymyksiä, että oli lähdettävä uudestaan Turkuun juttelemaan hänen kanssaan. Mitä nyt kuuluu? Voiko kuolleen ihmisen käsi tosiaan tuntua omalta? Miten siihen sopeutuu, toimiiko se ja kuinka uusi käsi muuttaa elämää?
Uusi käsi on aarre
Hymyilevä Arja Ahtaanluoma avaa oven, ja muistan heti, kuinka hän pari vuotta sitten ojensi robottikätensä – myoelektrisen proteesin, joka oli kuin tieteiselokuvasta. Onkohan käsi tällä kertaa kuin suoraan kauhuleffasta? Käsi on kuitenkin lämmin ja sileä, eikä tunnu mitenkään erikoiselta. Otekin on napakka.
– En tykkää lahnakättelystä, kyllä pitää reilusti puristaa, Ahtaanluoma sanoo.
Keittiönpöydän ääressä ihailemme yhdessä uutta kättä. Leikkausarvet ovat jo vaalentuneet, ja käden iho on alkanut muistuttaa Ahtaanluoman omaa ihoa. Hän kertoo, että sairaalassa epäiltiin luovuttajan olleen hieman päivettynyt, koska aluksi käsi oli hieman tummempi kuin Ahtaanluoman oma iho.
Ahtaanluoma kuvailee uutta kättään aarteeksi ja esittelee kauniisti kaartuvia, violetiksi lakattuja kynsiään. Aluksi tytär auttoi kynsien lakkauksessa, mutta päättäväisenä minä itse -ihmisenä Ahtaanluoma on kehittänyt oman tavan lakata kyntensä itse.
– Pääsin kertaheitolla eroon kynsien pureskelusta. Omat kynteni saatoin ennen järsiä melkein juurta myöten, Ahtaanluoma nauraa.
Voi kuulostaa oudolta, mutta hän ei enää muista, millaiset kädet hänellä oli ennen vammautumistaan.
– Kyllähän ne unohtuvat, kun kahdeksan vuotta katselee niitä tynkiä, Ahtaanluoma kuittaa ihmettelyn.
Hän muistaa tarkasti päivän, jolloin käsi tuntui omalta.
– Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta – 17. joulukuuta 2024! Muistan sen täsmällisesti, koska seuraavana päivänä HUS julkaisi tiedotteen Suomen ensimmäisestä kädensiirrosta.
Tarinan kaksi päähenkilöä
Käden sileys ja kauneus herättivät Ahtaanluomassa vahvan tunteen, että luovuttaja on tehnyt toimistotöitä, ollut esimerkiksi pankissa.
Ahtaanluoma ei tiedä, kuka luovuttaja oli. Suomessa luovuttajan henkilötiedot pysyvät salassa 50 vuotta. Ahtaanluoma tietää vain, että kyseessä oli 64-vuotias nainen. Luovuttajan omaisilta kysyttiin erikseen lupaa kädensiirtoon, koska käsi on niin näkyvä elin. He olivat heti sanoneet: ”Totta kai, juuri näin äiti olisi halunnut”.
– Meitä on tässä tarinassa kuitenkin kaksi päähenkilöä. Jos luovuttajan omaiset sattuvat tämän lukemaan, haluan välittää nöyrimmän kiitokseni, Ahtaanluoma sanoo.
Valmiina lähtöön
Sopivan luovuttajan odottaminen oli Ahtaanluomalle raskasta aikaa. Jonotusaikana hän ei saanut lähteä kovin kauas kotoa. Koko ajan oli oltava valmiudessa – kutsu Helsinkiin saattoi tulla koska tahansa.
Hän keskusteli säännöllisesti psykologin kanssa mielessä pyörivistä asioista. Alkututkimuksessa Ahtaanluomalta kysyttiin, minkälaista keskusteluapua hän oli saanut alkuperäisten amputaatioiden jälkeen.
– Kerroin, etten minkäänlaista. Kotiutuessani sairaalasta, sanottiin vain, että diakonille voi soittaa, ja terveyskeskuksen kautta olisin saanut tavata mielenterveyshoitajan viisi kertaa. Kun hoksattiin, ettei minulla ollut minkäänlaista psykiatrin tai psykologin kontaktia, päätettiin, että saan kerran kuussa käyttää HUSin psykologia. Olemme käyneet läpi alkuperäisiin amputaatioihin liittyviä juttuja ja puhuneet siitä, miltä tuntuu saada kuolleen käsi. Myös kaikista muista harmituksista, mitä tässä matkan varrella on tullut.
Sopiva luovuttaja löytyi marraskuussa 2024. Ahtaanluoma oli juuri ratsastusterapiassa, kun sairaalasta soitettiin, että nyt hän voisi lähteä tulemaan. Hän pyysi kuskiksi tutun ja luotettavan invataksin kuljettajan, Satu Oksasen. Koko perhe – mies ja molemmat tyttäret – lähti saattamaan Ahtaanluomaa.
– Kyllä se jännitti niin, ettei kukaan meistä pystynyt ajamaan.
Etukäteen Ahtaanluoma oli kuvitellut, että itkisi varmasti puolet matkasta, mutta enää hän ei muista siitä juuri mitään.
– Olimme illalla seitsemän aikoihin sairaalassa. Olin luullut, että menen suoraan leikkaussaliin, mutta minulle sanottiin, että valmistelut aloitetaan aamulla kuuden aikaan.
Ahtaanluomalle tehty kädensiirto jää suomalaisen lääketieteen ja kirurgian historiaan. Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tehtyä 17-tuntista leikkausta johti käsikirurgian ylilääkäri, professori Jorma Ryhänen. Leikkauksessa oli mukana 11 kirurgia sekä joukko kokeneita hoitajia ja anestesialääkäreitä.
Takapakkeja ja toipumista
Lääkäreiden mielestä hermot ovat kasvaneet käteen yllättävän nopeasti. Ahtaanluomalla on jo tuntoa sormenpäihin asti. Hän käy säännöllisesti fysioterapiassa ja tekee päivittäin harjoituksia. Vaikka kädestä ei koskaan tule yhtä toimivaa kuin syntymässä saadusta, se toimii jo nyt paremmin kuin elektroninen proteesi.
Ensimmäinen puoli vuotta siirteen jälkeen sujui hyvin, mutta aivan ongelmitta Ahtaanluoma ei kuitenkaan ole selvinnyt. Elinikäisestä estolääkityksestä huolimatta hän sai lieviä hylkimisreaktioita ja joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi. Vahvojen lääkkeiden seurauksena hänelle kehittyi myös vatsahaava ja kaihi. Talvikin meni taistellessa CMV-virusta vastaan.
Kaikesta huolimatta Ahtaanluoma suhtautuu luottavaisesti paranemiseen.
– Nyt alkaa taas elämä voittaa, kun kevät tulee! Kaivelin jo kukkapenkkejä. Telkkarissa kuitenkin sanottiin, että pitäisi malttaa, kunnes lämpötila on kymmenkunta astetta, muuten talviunosilla olevat pörriäiset paleltuvat, kun lehtipeite katoaa. Maltettava on, hän tuumii.
Yhdessä reissuun
Perhe suunnittelee myös yhteistä reissua, koska enää ei tarvitse odotella kutsua kädensiirtoon. Ahtaanluoma ja hänen miehensä ovat kiinnostuneita maailmansotien historiasta ja siitä kertovasta kirjallisuudesta, joten he aikovat lähteä Puolaan tutustumaan Auschwitzin keskitysleirimuseoon.
– Kirjoja on todellakin luettu paljon. Lähinnä kiinnostaa ihmisen pahuus toista kohtaan. Haluaisin päästä natsien pään sisälle, että miten ihmisen ajatusmaailma voi olla noin vinksahtanut. Itsehän olisin ollut jonon kärkipäässä kaasukammioon. Lisäksi kiehtoo selviytyminen järkyttävistä oloista, jotka kestivät pitkään. Ystävyys kantoi sielläkin, Ahtaanluoma kertoo.
Matkaa varten hän halusi uuden passin. Sitä haettaessa otetaan yleensä sormenjäljet, jotka tallennetaan kansalliseen rekisteriin. Mutta entä nyt, kun Ahtaanluomalla on uudessa kädessä vieraan ihmisen sormenjäljet, eikä toisessa kädessä ole sormia ollenkaan?
Hän kysyi poliisiasemalta, miten toimitaan, jos sormenjäljet on jo rekisteröity toiselle ihmiselle. Asemalla oltiin ymmärrettävästi hämmennyksissä – eihän tällaista kukaan ollut ennen kysynyt.
Tapansa mukaan Ahtaanluoma ei jäänyt sormi suussa ihmettelemään. Hän kertoi sosiaalisessa mediassa ongelmastaan ja sai seuraajalta hyvän vinkin: ota yhteyttä poliisihallitukseen.
Hän lähetti poliisihallitukseen tiedustelun. Ahtaanluomalle ilmoitettiin, että asia on pantu vireille ja Turun poliisiasemaa ohjeistetaan, kuinka asiassa edetään.
Ahtaanluomalta pyydettiin lääkärintodistusta, josta käy ilmi, milloin käsi siirtyi hänen omistukseensa. Lisäksi tarvittiin passikuvat ja täytetty hakemus. Kun nämä oli tehty, Ahtaanluoma meni Turun poliisiasemalle tunnistautumaan ja antamaan sormenjäljet. Homma oli sillä selvä, ja hän sai passin. Ahtaanluoma kehuu, miten hyvin kaikki toimi:
– Minulla meni siellä tiskillä aikaa varmaan kolme minuuttia. Mutta minähän en tiedä, mitä kaikkea taustalla on jouduttu tekemään.
Passista juttu luiskahtaa kevyemmille raiteille. Emme malta olla vitsailematta, mitä tapahtuisi, jos Ahtaanluoma menisi kädestäennustajalle.
– Siitä varmaan tietäisi, onko ennustaja huijari vai ei, Ahtaanluoma sanoo ja nauraa.
Arja Ahtaanluoma
- On mukana Elossa 24h -sarjan 9. kaudella jaksossa 2: Uusi minä. Siinä hän saapuu sairaalaan kontrollikäynnille. Jakso on katsottavissa Yle Areenassa.
- Käsi-dokumenttielokuva on edelleen nähtävissä Yle Areenassa. Kati Laukkasen ohjaamassa dokumentissa seurataan neljän vuoden ajan Arja Ahtaanluoman valmistautumista Suomen ensimmäiseen kädensiirtoon.
- Ahtaanluoma on myös kirjoittanut vammautumisestaan ja kuntoutumisestaan kirjan Puolinainen – Koko tarina (Johnny Kniga, 2020). Kirja on saatavilla sekä ääni- että e-kirjana lukuaikapalveluissa ja lainattavissa kirjastoissa.
Elintenluovutustahto
Suomessa elinsiirtoa odottaa noin 400 ihmistä, ja siirrettävistä elimistä on jatkuva pula. Joka kymmenes odottaja menehtyy, koska sopivaa siirrännäistä ei löydy ajoissa.
Elinsiirrot kuitenkin onnistuvat hyvin: vuoden kuluttua siirteistä toimii yli 90 prosenttia, ja jotkin ovat palvelleet jo yli 50 vuotta.
Lisätietoja: elinluovutuskortti.fi
